Ylen Metsien kätkemä -sarjan innoittamana tehtiin tänä vuonna perinteinen kesäretkemme (retki joka tehdään kesällä Mervin, Soilen ja Arton kanssa, jo vuodesta 2007) luontoon, Lohjalle. Käytiin ohjelmastakin tutuissa Karkalin luonnonpuistossa ja Paavolan tammella mutta teen niistä erilliset postaukset. Kun alettiin suunnitteleen retkeä Lohjalle, tuntui sieltä löytyvän niin paljon kaikkea ettei yksi päivä riitä mitenkään. Vähän siis pöyristytti Lohjan keskustassa Anttilan mainos jossa luki että "Lohjan ainoa oikea nähtävyys - Anttila". Kamoon hei!!!
Karkalin luonnonpuisto on siitä harvinainen että siellä oli reitti retkeilijöille, useimmiten kun niissä ei saa liikkua lainkaan. Täällä oli pöydät ja penkit evästämistäkin varten. Harmi että mustikoihin ei saanut koskea mutta heti luonnonpuiston rajan toiselta puolen parkkipaikalla saikin jo suut sinisiksi.
Länsi-Suomen havumetsien kasvatille nämä lehdot pähkinäpensaineen olivat kyllä todella eksoottisia. Voin vain kuvitella miten upeata tuolla on ruskan aikaan! Nyt ilma oli aurinkoinen mutta metsässä oli selvästi kosteampi ilma mihin on metsissä yleensä tottunut. Upean erilaista. Niitä pähkinäpensaita bongailtiin paljon mutta en uskalla laittaa kuvaa jos vaikka ollaankin ihailtu vääriä puskia, en halua pilata kokemusta.
Esikoisen kannalta oli toki ikävää valita kohde jossa ei saa poiketa polulta mutta konsepti oli tuttu jo Vallisaaren retkeltä. Piti vain selventää että täällä ei ole sortumis- eikä räjähdysvaaraa vaan annetaan vain kasvien ja eläinten olla rauhassa.
Karkalin luonnonpuisto on siitä harvinainen että siellä oli reitti retkeilijöille, useimmiten kun niissä ei saa liikkua lainkaan. Täällä oli pöydät ja penkit evästämistäkin varten. Harmi että mustikoihin ei saanut koskea mutta heti luonnonpuiston rajan toiselta puolen parkkipaikalla saikin jo suut sinisiksi.
Länsi-Suomen havumetsien kasvatille nämä lehdot pähkinäpensaineen olivat kyllä todella eksoottisia. Voin vain kuvitella miten upeata tuolla on ruskan aikaan! Nyt ilma oli aurinkoinen mutta metsässä oli selvästi kosteampi ilma mihin on metsissä yleensä tottunut. Upean erilaista. Niitä pähkinäpensaita bongailtiin paljon mutta en uskalla laittaa kuvaa jos vaikka ollaankin ihailtu vääriä puskia, en halua pilata kokemusta.
Esikoisen kannalta oli toki ikävää valita kohde jossa ei saa poiketa polulta mutta konsepti oli tuttu jo Vallisaaren retkeltä. Piti vain selventää että täällä ei ole sortumis- eikä räjähdysvaaraa vaan annetaan vain kasvien ja eläinten olla rauhassa.
Olet aivan valtavan lahjakas valokuvaaja, askartelijan ja neulojan ohella :D Suosikkikuvani on tuo harakankello ja tuo missä minityttö nukkuu kantorepussa ´3`
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
Poista