Sivut

tiistai 20. tammikuuta 2015

On mullakin yksi uudenvuodenlupaus.

(Jouduin googlettamaan että kirjoitetataanko tuo koko roska oikeasti yhteen mutta näemmä joo.)

Kun meille syntyi lapsi, toivoi äitini joululahjaksi kuvakirjan hänestä. Se onkin mitä mainioin toive sillä perinne on tietenkin jatkunut ja siinä on saanut samalla itsekin teetettyä ne kuvat kirjoiksi koska tiedättehän miten helposti semmoset asiat jää tekemättä jos ei noh, tule tehtyä.

Yli satasivuisten kuvakirjojen kokoaminen on kyllä helvetin työlästä ja vielä jonkin voimakkaamman kirosanan edestä kallista lystiä. Vaivalloisuuden vuoksi olenkin päättänyt että teetän mummulaan tasan samat kirjat kuin itsellemmekin vaikka varmasti pienempikin kooste vuodesta riittäisi. Onhan siinä sekin ajatus takana että ovat kuin varmuuskopioita. Jos jostain syystä meidän kone ja varmuuskopioinnit pettää ja fyysisetkin kuvakirjat tuhoutuvat, on siellä vielä kopiot. Yrittäkääpä tuhota lapseni lapsuuskuvat, ei ole helppo nakki!!!

Niin, takaisin siihen valtavaan duuniin mitä kirjan koostaminen teettää. Tänä vuonna lupaan ja vannon että jaan projektin osiin. Vähintään kahteen osaan eli kesällä viimeistään koostaisin valmiiksi alkuvuoden kuvat, mieluiten vielä lyhyempiin jaksoihin sillä ne tekeleet kyllä säilyvät tuolla kuvakirjaohjelmassa luonnoksina (ifoloria käytän). Sitten ei tarvisi valvoa useita öitä just vähän ennen deadlinea (eli milloin viimeistään tilata jotta ehtivät jouluksi) vaan voisi lungisti vaan viedä ostoskoriin valmiit kirjat. 


Ensimmäisen vuoden kirja oli vielä aika ohut. Siihen on kolmekin syytä. Ensinnäkin, lapsi syntyi huhtikuussa ja kirjat loppuu aina joulukuun puolen välin tienoille joten siinä on vähemmän kuukausia kuin seuraavissa vuosissa. Toiseksi, vauvasta on paljon vähemmän kuvia kuin taaperosta. Kun ei ne vauvat samalla lailla tee mitään hassua, kunhan möllöttää milloin missäkin vähän eri vaatteet päällä. Kolmanneksi, ensimmäisenä vuotena laitoin osan kuvista aika pieninä. 

Vuosikirjat 2013 ja 2014 ovatkin sitten jo kaksiosaisia koska kuvia on niin paljon etteivät vain yksinkertaisesti mahdu yhteen. Minä kun lakkasin säästelemästä kuvien koossa, ja halusin mukaan kaikkia randomeita kännykkäräpsyjäkin sillä en halunnut kirjaa jossa on vain ne parhaat kuvat, halusin aivan megalomaanisen pläjäyksen arkea, ajankuvaa, kaikki ne hassut jutut mitä ei myöhemmin muistaisi ilman kuvaa ja muutenkin, noh, kaikki! Skannasin jopa päiväkodin ryhmäkuvan mukaan jos originaalille sattuu jotain! Ja käytin myös jäbän syksyisiä Mainio Clothingin mallikeikkakuvia jopa kansikuvaksi asti.






Nyt näiden 2014-kirjojen myötä lapsi on itsekin innostunut kuvakirjoista, niitä selataan joka päivä ja hän jaksaa oikeasti keskittyä ja kuunteleen kun käydään nuo molemmat osat läpi kuva kuvalta ja selitän ja muistellaan että mitä on tehty. Onhan niitä kuvia koneeltakin katsottu mutta noiden kirjojen kanssa on paljon kivempi hengata sylikkäin sohvan nurkassa ja selailla. Olen niin onnellinen että nämä kuvakirjat eivät ole jääneet tekemättä vaikka niistä kova homma on ollutkin. Hirmu määrä kuvia kyllä ajalta ennen lasta on vielä koostamatta kirjoiksi mutta pidän nämä lapsuuskuvat silti prioriteetti ykkösenä.

9 kommenttia:

  1. Niin, minäkin huomasin muutossa, että on tosi vaikea katsoa kuvapinkoista, että kuka se kolmesta lapsesta on siinä vauvakuvassa, kun käyttivät vielä samoja vaatteitakin. Ja kun ajattelee, että nuorinkin tuli tänä vuonna täysi-ikäiseksi, niin olisi noi kuvat kannattanut ajoissa laitella. Nyt sain sinulta idean, tehdä pikku Prinsessasta kuvakirjan. Tulisi niitä paremmin katseltua ja jäisivät talteen, kännykkä kun alkaa täyttyä ensimmäisen lapsenlapsen kuvista. Ja jos joskus niitä lapsenlapsia on vielä lisääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo ehdottomasti, nyt kuvat kännykästä kansien väliin! :)

      Poista
  2. Tosi kannatettava projekti! Mulla ei ole lapsia, mutta esimerkiksi matkakuvat monelta vuodelta on edelleen koostamatta kirjoiksi eikä olevinaan koskaan saa aikaiseksi. Kuvia tulis ehkä katseltuakin enemmän, jos ne olisi paperimuodossa, ja olisi kivempi näyttää niitä muillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on kauheet määrät matkakuvia kans teettämättä!!! Oishan niitä kivempi fiilistellä kirjana kuin koneelta mutta ei ole saanut aikaiseksi.

      Poista
  3. Oletpa ollut ahkera! Ilmeisesti nuo tosiaan ovat vain kuvakirjoja, eli niissä ei ole mitään tekstejä? Itse aina mietin, pitäisikö kuviin laittaa jokin selitys, mikä on homman nimi, ja missä ollaan ja milloin. Mutta eiköhän se tärkein sanoma välity noista kuvista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan tosi vähän tekstejä koska noiden tekemiseen menee muutenkin niin tajuttoman paljon aikaa ettei jaksa enää miettiä tekstejä ja oikolukea niitä. Olen mä jotain laittanut esim ensimmäiseen kirjaan tietty jotain syntymämittoja ja aikoja jne ja nyt esimerkiksi kun on kuvia päiväkodin kevätjuhlasta tai muskarin joulujuhlasta niin olen kirjoittanut että mikä päiväkoti, ryhmä jne (kun ollaan jo kertaalleen ehditty vaihtaan) mutta muuten luotan siihen että muistetaan ja onneksi näihin voi kuitenkin jälkikäteen kirjoitella kynälläkin :) Itse teininä kirjottelin albumeihin tekstejä jotka saattoi jo vuoden päästä kuulostaa tyhmiltä. Ehkä aikuisena ei niin kriittinen enää ole mutta vetoan siihen suuren työmäärään mitä en jaksa. Ehkä sitten jos kuvia olisi vähän vähemmän kuin 200 sivua per vuosi....

      Poista
  4. Mulla on ollut sellaiset kaksi vuotta tehtävälistalla kummipojan yksivuotiskuvakansion kerääminen. Tyyppi täyttää nyt siis kolme. Ehheh. Ehkä tämän inspiroimana vihdoin ryhdyn toimeen! :)

    VastaaPoista
  5. Digikuvista tehtävä kuvakirja on ehdottomasti hyvä juttu ja kannattaa jo ihan varmuuskopiomielessä. Ja muutenkin kuvia on kivempi selata kirjana, jos vain laittaa kuvat riittävän isoina kirjaan eikä mitään pieniä postimerkkejä. Ja miten kiva onkaan lapsen katsella kivoja juttuja uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
  6. Kiitos ideasta, voisin tehdä äitienpäiväksi version jossa useampi vuosi. Miten vain onnistuu tiivistämään kaiken olennaisen nyt ööh yhdeksästä vuodesta :D

    VastaaPoista