Sivut

tiistai 16. tammikuuta 2018

Lankakilot 2017

Monta kertaa jo olen viitannut lankatilastoihin vuoden vaihteen aikoihin, mutta unohdin tehdä varsinaisen postauksen aiheesta. Aloin tammikuussa 2016 merkata Exceliin ostetut, saadut, käytetyt ja pois annetut/myydyt lankamäärät grammoina (postaus tuolta vuodelta täällä), jatkoin tilastointia vuonna 2017 ja ajattelin kyllä jatkaa vielä tänä vuonnakin, sillä se on yllättävän koukuttavaa hommaa ja ainakin pysyy hyvin perillä siitä, paljonko sitä lankaa tulee ja menee. Alkuvaraston suuruutta en ole edelleenkään punninnut, ehkä joskus huvikseen voisi punnita!

Aika plus miinus nolla meni koko vuosi, mutta lopputulema jäi kuitenkin jonkin verran plussalle, sillä jouluna varasto oli vielä miinuksen puolella, mutta välipäivinä tehty perinteinen lankakauppavisiitti toi jonkin verran plussaa. Niinhän se tilanne kuitenkin koko ajan elää suuntaan ja toiseen, pääasia että about samassa suhteessa tipahtelee puikoilta valmista, kuin mitä sitä lankaa raahaa kotiinsa.

Eli, vuonna 2017 ostin 8780 grammaa lankaa. Sain (joko bloginäkyvyyteen, lahjaksi tai kavereiden jämiä) 3677 grammaa. Annoin tai myin pois 1359 grammaa ja neuloin tai virkkasin aivan älyttömän hurjat 10 840 grammaa eli yli kymmenen kiloa! Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että neuloin aika paljon paksuistakin langoista ja etenkin monella jämälangalla yhtä aikaa virkatut lelukori ja tyyny tyhjensivät varastoa parilla kilolla.


Tässä vielä tuo taulukon alin rivi kaaviomuodossa eli paljonko kuukausitasolla varastoa kertyi ja väheni grammoina.


Ihan huvin vuoksi laskin myös omalla rahalla ostettujen lankojen prosenttiosuuksia ja kyllä kuulkaas, Novitaa on eniten tullut ostettua (tosin tässäkin tilastoharha siinä mielessä, että se seiskaveikka on painavaa verrattuna tuohon "käsinvärjätyt"-sektoriin, mitkä ovat kaikki olleet ohuita sukkalankoja eli kevyttä tavaraa). Dropsia on myös tullut ostettua aika paljon ja Gjestal näkyy isona lohkona, sillä ostin kilon Maijaa mieheni Luotolaista varten.

Olisi pitänyt jaksaa nyhrätä vähän pidempään näiden kaavioiden kanssa, nyt ei värit erotu toisistaan ja fontit on liian pieniä, mutta ei tässä ruuhkavuosikiireissä kerta kaikkiaan ehdi ja kaikki tämäkin vähä oli pois potentiaalisesta neuleajasta.

Ja omasta mielenkiinnostani tsekkasin myös, kuinka iso osa valmistuneista töistä on ollut jämälankaprojekteja ja tästä voinee päätellä, että jämälangat ovat todellakin loppumattomia ja niitä tulee koko ajan lisää. Mitään se ei kuitenkaan haittaa, sillä rakastan jämälankatöitä.


Lankavarasto kasvoi tosiaan viime vuonna 258 grammaa. Mihinkään langanostolakkoon en aio ryhtyä, sillä tilanne ei vaikuta erityisen pahalta ja jonkin verran on hyvä olla varastoa, jotta harrastus on mielekästä.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Jämälankasukkia

Ai että minä tykkään neuloa jämälangoista. Tai ylipäätään sekoitella eri lankoja, olkoot sitten jämiä tai ihan jämätarkoitusta varten ostettuja. Mehukekkerit-blogissa on tänä vuonna joka kuukaudelle kässähaaste ja tammikuussa se on jämätyöt. Niin kankaista kuin langoistakin. Itse en ole ehtinyt vielä tammikuulle tarttua jämänöttösiin (muuta kuin ikuisuusprojektipeiton muodossa), mutta teeman hengessä laitan nyt blogiin kahdet jämäsukat, jotka neuloin loppuvuodesta, enkä ole niitä vielä esitellyt.



Isommat (n. kokoa 44) ovat Novitan 7 veljeksen jämistä ja pienemmät (n. kokoa 37) ohuista sukkalangoista (varren resori: La Fée Fil, varsi Rva Silmusolmun käsinvärjättyä (minivyyhti), kantapää muistaakseni ehkä Lanitium ex machina minivyyhdistä ja loppusukka Zitron High Twist).



Molemmissa sukissa varren resorin jälkeen 3 o 1 n, mikä toistuu myös jalkapöydän päällä.



Ja molemmat menevät lahjoiksi joskus tässä aikanaan.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Ankallisgalleria Kansallisgalleriassa

Saatiin viikonloppuna miehen kanssa muutama tunti kahdenkeskeistä aikaa kylillä ja koska ei saatu kaikkea kulutettua syömiseen, vinguin, että mentäisiin Ateneumiin, koska meillä molemmilla on museokortit ja siellä on se Ankallisgalleria -näyttely, mikä mua kiinnostaisi, mutta en ole saanut aikaiseksi mentyä.


Olen käynyt Ateneumissa vain kerran aiemmin, sekin aikoinaan lukion reissu ja asenne silloin tyypillisen EVVK. Museokortti minulla on ollut melkein kolme vuotta, mutta ei vaan ole tullut just Ateneumissa käytyä. Nytkin selitin miehelle, että ei mua siellä kiinnosta kuin se Ankallisgalleria, eli voidaan mun puolesta skipata kaikki muut.


Kyllä taas sivistymätön juntti oppi läksynsä kun juostiin koko kakkoskerros hujauksessa läpi, eikä nähty ensimmäistäkään Ankkaa. Halusin käydä kysymyssä henkilökunnalta, missä se Ankallisgalleria oikein on, mutta hävetti, koska sitten ne saisivat tietää, että olen todellakin niin nolo, että tulin ihan vaan Aku Ankan takia. Niinpä lähetin miehen tiedustelureissulle ja piilottelin itse pylvään takana.

Saatiin tietää, että siellä ne ovat muiden teosten seassa. Ja kappas, niinpäs olivatkin! Tuossa yllä olevassa kuvassakin on valos Julle Ankanpään kädestä, mutta eihän me sitä ensimmäisellä kierroksella huomattu. Työt löytääksemme jouduimme väkisinkin katseleen myös niitä muita tauluja. Kaikki ne peruskoulun ja lukion historian kirjoista tutut klassikot. Melkein jopa huomaamatta alettiin keskusteleenkin niistä. Eli meidät oltiin huijattu Aku Ankan varjolla tutustuun Suomen kansallisgalleriaan, aika törkeä temppu!


Ankat oli lopulta helpoin bongata katsomalla, missä pyöri eniten väkeä ympärillä. Lisäksi haettiin esite, jossa oli lueteltu kaikki Ankallisgalleriaan kuuluvat työt ja näin voitiin varmistua, ettei jää mitään huomaamatta. Tässä vaiheessa tajusin, että itse asiassa tänne olisi saattanut sittenkin olla kiva tulla lastenkin kanssa, vaikka eivät Aku Ankasta ja sen ymppäämisestä Ateneumin klassikoiden sekaan niin ymmärtäisikään. Itse asiassa muakin vähän ihmetytti tämä, sillä olen pitänyt Ateneumia suorastaan hartaana paikkana, jossa ei huumori liioin kuki. Mutta ihan leikki-ikäisten hommaahan se Aku Ankka -taulujen bongaaminen esitteessä olevan pikkukuvan avulla aikuisten tärkeiden taidejuttujen seasta oli. Enkä tarkoita, että Aku Ankka -työt olisivat sen huonompia, jokuhan nekin on tehnyt, herttinen sentään, ja juuri niitä minä sinne nimenomaan menin katseleen.




Oli kyllä hyvin hämmentävä kokemus kaikkine Akseli Kala-Kalleloineen ja Huuko Simpuroineen. Niin että Aku Ankka tutustutti minut Ateneumiin, eikä edes hävetä myöntää. Olen tästä huolimatta silti edelleen enemmän Kiasmaihminen.

Ankallisgalleria Ateneumissa 25.2.2018 asti.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Sisarusten lyhyiksi jääneistä samispaidoista yksi mekko

Ai että miten mieltäni aina lämmittää, kun saa tehtyä jostain roskiskunnossa olevasta vaatteesta vielä jotain käyttökelpoista! Tällä kertaa yhdistin kaksi paitaa mekoksi, kun molemmilla lapsilla olleet samanlaiset Hilla Clothing -raitapaidat olivat lukuisissa pesuissa menettäneet pituutensa. En olisi oikeastaan halunnut mainita tätä tosiasiaa, sillä kaikki muut lapsilla olleet Hillan vaatteet ovat kestäneet ehjinä ja pitäneet muotonsa moitteettomasti, joten en tahtoisi turhaan aiheuttaa negatiivista mielikuvaa hyvistä luomupuuvillaisista Suomessa tehdystä kankaasta Suomessa ommelluista vaatteista, mutta se nyt on tämän postauksen kannalta kuitenkin oleellinen tieto, että paidat olivat ajan saatossa lörpähtäneet sellaisiksi, ettei niitä kukaan kirppariltakaan mukaansa ottaisi.

Roskistuomiolta kuitenkin vältyttiin kun katkaisin isomman paidan kainaloiden alta, leikkasin sivuista sen verran alaspäin leveneväksi, mitä pystyi, jotta sen saisi vielä yläreunan leveytensä puolesta kiinnitettyä pienemmän paidan alaosaan (jota sitäkin katkaisin jonkin verran). Isomman paidan hihoista leikkasin taskupussit ja mekko oli valmis tuossa tuokiossa, sillä pääntie, hihansuut ja helman huolittelu olivat valmiina ja suunnittelutyökin oli huolella tehty sillä välin, kun toinen paidoista lojui joulun ajan kiinni olevan päiväkodin lokerossa varapaitana.



Muisto samispaidoista viime kesältä:


Nyt tämä menee vielä hyvän tovin arkimekkona niin kotona kuin päiväkodissakin. Ja hyvässä lykyssä (varsinkin jos ikitahrat vielä antaisivat periksi) edelleen kirpparin kautta seuraavallekin käyttäjälle, sillä tuskin tuo kangas enää enempää lörpähtää, kun sitä on jo ihan tosi monta kertaa pesty.



Eikä roskiin asti päätynyt kovinkaan montaa soiroa.

Helpotusta lekkipuistokateuteen

Melkeinpä ihan sama minne sitä reissaa, siellä on aina saletisti kivemmat, isommat ja hauskemmat leikkipuistot, kuin meillä Vantaalla. Tampereella, Rovaniemellä, Savonlinnassa, Järvenpäässä ja Lahdessa nyt esimerkiksi, missä ollaan viime aikoina käyty. Onneksi pikku hiljaa on alkanut Vantaallakin tapahtua tällä saralla, vaikka ymmärrettävästi leikkipaikat pieniä ovatkin, kun koko kaupunki on niin pirstaloitunut, että pitäähän sitä jonkinlaista leikkipaikkaa olla vähän siellä sun täällä, eikä olla vain yhden tai kahden massiivisen puiston varassa. 1,5 vuotta sitten bloggasin Kivistön leikkipaikoista, siellä käytiin useammankin kerran perhevapaiden aikana ja raahattiin kavereitakin mukaan. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla olikin kiva käydä silloin tällöin ihan asiakseen jossain kauempana leikkipuistossa, koska minä en jaksa saman hiekkalaatikon reunalla joka päivä istua ja lapset viihtyvät kuitenkin todella hyvin bussissa ja junassa ja rattaiden kanssa kun pääsee ilmaiseksi matkustaan, niin miksipä ei lähtisi vähän kauemmaksikin. Tikkurilan uusi kirjastopuiston leikkipaikka kuitenkin avattiin sen verran myöhään, että taisin olla jo palannut töihin, eikä siten aikaa tuollaiseen kaupungin toiselle laidalle ihan vaan leikkipuiston takia -reissaamiseen enää ollut aikaa.

Nyt kuitenkin viimein päästiin testaan puisto ja ai että on kiva! Todellakin alkoi vähän jo leikkipuistokateus helpottaan, vaikka mistään suuresta kompleksista ei ollutkaan kyse (ja on sen verran kaukana, että tuskin kovin usein tulee lähdettyä). Leikkialue oli pieni, mutta sitäkin kivempi! Ei ollut kovin perinteinen, vaan just sopivan erikoinen ja monen ikäisille lapsille suunnattu. Erityisesti mieltä lämmitti tietenkin pieni pätkä rautatietä, meidän jäbä olisi taaperoiässä fanaattisena junaintoilijana varmasti seonnut onnesta tuolla, mutta kyllähän se ilahdutti vieläkin. Erityismaininta myös punaisista torvesta, jonka kautta sai huudella yllättävän pitkän matkan päähän toiseen torveen.







Ja tosi paljon tykättiin myös keinusta, johon olisi mahtunut koko suku kerrallaan.


Hupsistarallaa suosittelee!

lauantai 6. tammikuuta 2018

LUX Helsinki 2018

Tammikuun eniten odottamani juttu on täällä taas, eli LUX Helsinki. Tapahtuman faneina oltiin heti ensimmäisenä päivänä liikenteessä.


Tämä oli kolmas LUX, mihin ollaan osallistuttu ja odotukset olivat edellisten vuosien jäljiltä korkealla. Vähän kävi köpelösti, kun seistiin Esplanadin puistossa (reitin aloituspiste) paria minuuttia vaille viisi venaamassa, milloin se oletettavasti todella spektaakkelimainen valoteos laitetaan päälle. Minuutin yli viisi ei vieläkään alkanut tapahtua ja ympärillä olevat ihmisetkin liikehtivät levottomasti, että mikä kestää, koska alkaa. Sitten viimein kun ymmärrettiin googlettaa, että millainen valoshow siellä pitäisi olla, tajuttiin, että mitään massiivisen suurta ja spektaakkelimaista ei ole Espalla tiedossa, vaan teokset olivat pienen pieniä ja niitä ei sen valtavan väenpaljouden seasta kaikkia edes bongannut. Seuraavakin teos reitin varrella oli minun mielestäni aika plaah ja alkoi jo epätoivo iskeä. Mitään erityistä helmeä en kyllä tältä vuodelta osaa nimetä ja Tuomiokirkon teoskin oli epäkunnossa juuri silloin, kun olimme paikalla.


Kuopus meinasi perinteitä kunnioittaen nukkua koko kävelykierroksen rattaissaan, mutta havahtui kuitenkin kierroksen loppupuolella hereille ja bongasi taivaalta pienen pienen valon. Siskoni nosti hänet rattaista ja yritti esitellä vieressä olevaa näyttävää valoteosta, mutta pikkuinen tuijotti vain intensiivisesti taivaalle. Koko viikon sairastellut lapsi roikkui vetelänä sylissä pää notkollaan katse tyhjänä taivasta kohti ja hetken jo oltiin huolissaan, että hän ei jaksa enää kannatella päätään lainkaan. Ennen kuin meinattiin soittaa ambulanssi, älyttiin se pieni valopilkku, mitä hän tuijotti. Että siinä spektaakkelmaisin juttu LUXista 2-vuotiaan näkökulmasta. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin sodanaikainen valonheitin, mikä oli sytytetty LUXin yllätysvieraaksi.



Meni nyt ehkä vähän valittamisen puolelle, mutta oikeastihan tapahtuma on kyllä tosi kiva. Se on ilmainen ja ajankohta on täydellinen, sillä tähän aikaan vuodesta ei ihan ruuhkaksi asti ole kiinnostavia tapahtumia. Kävelyreitti sopii kaikenlaisille porukoille  (reitti on esteetön) ja valoteokset ovat parhaimmillaan todella upeita.




Joten kyllä, ehdottomasti kannatti lähteä. Teokset on esillä 10.1. asti klo 17-22.

Aiemmat postaukset:
LUX 2017
LUX 2016

torstai 4. tammikuuta 2018

Opettele ompeleen itse lasten vaatteita helppojen tarvikepakettien avulla

Yhteistyössä: HioPShop / paketti saatu testattavaksi blogissa esittelyä varten

Bongasin marraskuussa Tampereen kässämessuilta mielenkiintoisen uutuuden, HioP-paketit. Yritys myy siis valmispaketteja, joissa on kangas resoreineen ja merkkeineen sekä kaavat ja koko komeus on paketoitu silkkipaperiin, jota voi käyttää kaavojen jäljentämiseen. Rautalangasta väännetty ohje kaavojen jäljentämisestä itse tuotteen ompeluun löytyy Youtubesta. Hauska sattuma muuten, että samaan aikaan kun aioin itse lähettää heille sähköpostia yhteistyöehdotuksesta, odotti sellainen heidän puoleltaan jo inboxissa!


Itse en varsinaisesti kuulu kohderyhmään, sillä osaan ommella perusvaatteita ainakin vähän sinne päin omalla tyylilläni, mutta aina toisinaan saan huokailevia kommentteja, että voi kunpa itsekin osaisi. Siihen väliin tuleekin nyt tämä yhteistyöpostaus. NYT SINÄKIN VOIT HELPOSTI OPETELLA!

HioPShopista löytyy valmispaketteja lasten pipoon, legginsseihin, paitaan, baggyhousuihin, bodyyn ja bombertakkiin. Kaavat voi tilata myös erikseen. Koot vaihtelevat tuotteen mukaan, mutta pienin koko on 56 ja isoin 116. Lisäksi nettikaupasta saa muita tarvikkeita, kuten esimerkiksi kangaspaketteihin sopivan värisiä ompelulankoja.


Kaikkiin paketteihin voi itse valita kankaan värin ja korosteväriksi resorin ja HioP-pallon sävyn. Itse valitsin testattavaksi raglanhihaisen paidan kaavan ja väreiksi mintun sekä vaaleanpunaisen.


Kun paketti tuli, päätin yrittää tehdä mahdollisimman tarkasti ohjevideon mukaan, mutta aloin kuitenkin vähän sooloilla. Käytin saumuria, kun sellainen käytettävissä oli, ja ompelukoneesta jousto-ommelta. Ohje on siis tehty siten, että pelkällä suoralla ja siksakilla pärjää, kunhan osaa säätää piston leveyttä. Eli ihan perus ompelukone riittää.




Jokaisessa HioP-vaatteessa on tosiaan (mahdollisuus ommella) ympyrä, jonka sijoittelun vaatteeseen saa päättää itse. Pitkään mallailin palloa hihaan ja niskaan, mutta lopulta päädyin kuitenkin samaan kohtaan, kuin ohjeessakin. Siinä se oli omaankin silmääni söpöin.


Paidasta tuli tosi kiva, vaikka mallin päällä tässä nyt onkin ihan miten sattuu. Tiedättehän te nuo joka suuntaan heiluvat ja pomppivat 2-vuotiaat, joita sitten yrittää vuoden pimeimpään aikaan kuvata sisätiloissa.



Itse olen HioPista todella innoissani, toivon mukaan muutkin innostuvat!


Oma vinkkini aloittelijoille on, että varmasti baggyhousut ja/tai pipo on ne helpoimmat, mistä aloittaa. Tämän matalampaa kynnystä lasten vaatteiden ompelun aloittamiseen tuskin voi olla, jos mikään liveopetustilanne ei syystä tai toisesta onnistu. Ja samalla kaavalla ja Youtubeohjeella voi tottakai ommella mielin määrin muistakin kankaista. Esimerkiksi tässä paitakaavassa oli mukana neljä eri kokoa, joten käyttöä löytyy. Mukavampi jäljeltää kaavaa tällaiselta arkilta, jossa on vain yhden vaatteen kaavat muutamassa koossa, kuin joku ompelulehden kaava-arkki, mikä on sullottuna täyteen joka suuntaan meneviä eri värisiä viivoja.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Sukka-Finlandian toinen etappi

Sukka-Finlandia on tosiaan parhaillaan käynnissä ja ihan hyvä, etten lähtenyt tosissani mukaan kilpaileen, sillä ensimmäistä etappia en ehtinyt edes vilkaista, ennen kun kisa-aika oli mennyt umpeen, tämän toisen parin aloitin vasta kun kolmas oli jo julkaistu (jota sitäkään en todennäköisesti ehdi neuloon). Nämäkin neuloin vähän juosten kusten, nimittäin tein niin pienet, etten saanut perhepiiristä elävää jalkamallia valokuvia varten ja varretkin on niin lyhyet, että ihan hävettää. Kauniit sukat ne kuitenkin ovat, todella kauniit! Ja neuloin ne ihanan pehmeästä alpakkasukkalangasta. Ketutus vaan nousi taas pintaan, kun tajusin lankavyötteen sisäpuolella olevan pesuohjeen: käsinpesu 30 astetta. Itseäni moinen ei haittaisi, sillä pesukoneessamme on ohjelma tällaisiakin tapauksia varten, enkä oikeasti joudu käsiäni pesuvedessä uittaan. Mutta kun nämä eivät ole omaa kokoani, olen aika varma, että melkeinpä kenelle tahansa nämä lahjaksi annan, menevät ne jo ensimmäisessä pesussa pilalle tai sitten niitä ei uskalleta käyttää lainkaan, ettei tarvitse stressata niiden pesemisestä. Eikä nyt ole tarkoitus epäillä toisten pesutaitoja, mutta olen itsekin pilannut alpakkasukat pesussa, vaikka varsin hyvin tiesin, ettei ne kestä 40 astetta. Ei tarvinnut kuin yhden kerran silmät ristissä puolihuolimattomasti heitellä pyykkejä koneeseen, niin se oli sitten siinä.

Harmi, kun ei nyt ollut sitä jalkamallia tarjolla tähän hätään, ei nämä nimittäin blockereissa tai tasossa näytä lainkaan niin hyvältä, kuin jonkun jalassa.


Ohje: Veera Välimäki: Kuvastin (Sukka-Finlandian toinen etappi)
Lanka: Drops Nord
Puikot: 3 mm


Ensimmäinen ja kolmas SF:n etappia ovat tosiaan olleet aika haastavan oloisia, mutta tässä oli sen verran simppeli mallineule, että sen oppi todella nopeasti ulkoa, joten sai vain neuloskella menemään. Sukat aloitettiin varpaista, joten siinä oli minulle riittävästi haasteosuutta, en nimittäin normaalisti neulo sukkia siten, koska se aloitus on aina niin jäätävää vääntämistä, että menee hermot. Lisäksi kantapää on hankala sijoittaa oikealle kohdalle verrattuna perinteiseen varresta aloitettuun sukkaan.


Sukat ovat niin kauniit, että melkein jo haaveilen tekeväni omaankin jalkaani, mutta aloittaisin ne varresta ja tasaisin pohjepuolen kuvion synkkaan etupuolen kanssa.


Ja tuo lanka on kyllä tosi ihanan tuntuista, joten suosittelen sitäkin, jos käsinpesu ei ole ongelma. Kestävyydestä tosin ei ole kokemusta.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Taaperon röyhelöhaalari

Hyvää uutta vuotta! Nyt on jouluvapaiden aikana neulottu melkoinen läjä kauhealla paniikilla, jotta saa langankulutukset kirjattua vielä edellisen vuoden puolelle. Yksi valmistuneista on tämä taaperon röyhelöhaalari.


Ohje on Novitan syksy 2017 -lehdestä. Langaksi valitsin Dropsin baby merinon, mikä on vähän suositeltua lankaa (Novita Nalle) ohuempaa. Tämä ihan tarkoituksellista, jotta saan pienemmän haalarin, lehdessä kun pienin koko oli 98 ja pelkäsin sen olevan liian suuri, etenkin kun lehden mallin päällä haalari oli selkeästi liian iso, mutta missään ei tietenkään kerrottu, minkä kokoinen haalari mallilla on ja mitä kokoa malli normaalisti käyttää. Oli miten oli, itse sain suht hyvän kokoisen tällä ohuemman langan taktiikalla. Pituussuunnasta oli tarkoitus jättää muutama sentti neulomatta, mutta huomaamattani olin neulonut jopa vähän liikaakin, auts. Jätin sitten resoria vähän lyhyemmäksi.



Muitakin muokkauksia ohjeeseen tein. Röyhelön reunaan tein icord-päättelyn toivoen, että ei sitten rullautuisi niin pahasti, kuin tavallinen päättely. Ja henkselit laitoin meneen takaa ristiin, jotta pysyvät paremmin olkapäillä. Olkaimet ovat myös kiinteästi kiinni eli napit ovat vain koristeena.




Lankaa kului 200 g, puikkoina muistaakseni käytin tiukan käsialani vuoksi 4 mm (paitsi resorit ja röyhelö vähän ohuemmalla).




Ja kyllä, tämä on todella epäkäytännöllinen esimerkiksi toppahaalarin alle, mutta neuloin tämän ihan puhtaasti sisävaatteeksi käytettäväksi kylmissä kyläpaikoissa (lue: siskoni luona, haha).

Myssy viime tammikuulta.